Tänä vuonna ei hirveesti ostettu joululahjoja. Kummilapset olivat tärkeimmässä asemassa, mutta muuten vain jos jotain osuvaa vain sattui tulemaan vastaan. Minä en muutenkaan hirveästi jaksa kaupoissa kierellä, Internetti ja nettikaupat on tehty juuri minua varten. Paketointikaan ei ole minun juttuni, jos satun kauppakeskuksessa olemaan niin vien paketit paketoitavaksi urheiluseuralle tai luokkaretkirahastoon rahaa kerääville nuorille. Siinä tulee samalla tuettua muita ja itse säästyy paperiviiltohaavoilta. Kotona pistän mieheni paketoimaan ja hän saakin aikaseksi todella nättejä paketteja. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin turvaudun lahjapussiin. Paperi on se viimeinen vaihtoehto.
Minusta saa varmaan hirveä jouluisen kuvan, mutta näpertelyt toimivat vain keittiössä. Ei niinkään askartelupuolella. Siskoni jaksaa aina muistuttaa, kuinka minä ja piippurassit emme vain sovi saman pöydän ääreen. Nauhoja emme juuri laita, tämä on vanhasta tottumuksesta. Entinen kissamme halusi syödä aina kaikki koristenauhat ja joka joulun pyhä olin aivan paineessa, että saako kissa niistä vielä suolitukoksen tai viiltääkö terävä lahjanaru haavoja suolistoon..
Tässä joitakin joululahjoja ja vanhemmilleni lähtee siskon mukana Ruoveden herkun pontikkasinappia. Sitä kun ei pohjoisesta saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti