Viikonloppuherkutteluja

Viikonlopun piti alunperin olla hiljainen, mutta aika vauhdikkaaksi se lopulta muuttui (onneksi). Mies oli tien päällä ja juhlimassa veljensä polttareita, joten minulla ja juniorilla oli kotiviikonloppu. Tylsää ei kerennyt olemaan, kun kylässä kävi kaveri. Ylläri-vierailulle saapuivat myös äiti ja sisko ja minähän sitten taioin pöytään herkkuja vaikka minkämoista. Kivaa, kun ihmiset tulevat yllätys-kyläilyyn tai ainakin pienellä varoitusajalla, jotta kerkee jotain kivaa leipoa kahvin kanssa.

Kahvipöydästä löytyi : (Reseptit pitäisi löytyä kaloja lukuunottamatta jo blogista)

• Uunisiikaa (valmistin ensimmäistä kertaa jotain muuta kalaa, kuin lohta
• mutakakkua
• mustikkakukkoa
• kinkkupaprikapiirakaa

Nam nam! Tulkaa ihmiset kyläilemään! :)

Nimipäivä kääretorttu

Nimipäivääni vietettiin tässä vähän aikaa sitten. Käytiin vaatekaupoilla ja samalla kaupan edustalta tarttui mukaan rasiallinen mansikoita ja vadelmia (ostimme toki aivan rehellisesti ;)). Alunperin oli tarkoitus tehdä lopuista raparpereistä ja mansikoista kääretorttua, mutta raparperit olivat "lähteneet kävelemään", eli olivat homeessa. Niinpä raparperit korvautuivat vadelmilla. 

Kääretortusta tuli todella kuohkea ja muhkea!! Ilman mitään ihme kikkailuja sain aikaan todella hyvän kääretortun. Se on se tuoreiden kotimaisten marjojen taika! :)

Kääretorttu

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhoja

3/4 dl perunajauhoja

Nosta kananmuna hyvissä ajoin huoneen lämpöön lämpiämään. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhot ja perunajauhot keskenään ja lisää vaahtoon. Älä vatkaa, vaan sekoita. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Levitä pöydälle leivinpaperia ja ripottele siihen päälle hienoa sokeria. Kumoa siihen torttupohja jäähtymään.

Tähän torttuun käytin täytteena 4 dl kermavaahtoa, kotimaisia mansikoita ja kotimaisia vadelmia.

Valkosuklaalime panna cotta

Tätä olen halunnut kokeilla vaikka kuinka pitkään. Ja viimein sain aikaseksi kokeilla. Valkosuklaa panna cotta on itsessään todella imelä ja mietin erään kerran, kun kerran lime ja valkosuklaa toimii juustokakuissa todella hyvin, niin kuinka olisi panna cotassa? Lime taittaa vähän sitä imelyyttä. Aikasemmin olen käyttänyt turkinpippuria, mutta halusin jotain raikasta. Mielestäni lime toimi erittäin hyvin. Ja tästä sai yhden hyvän jälkiruoka vaihtoehdon, kun joskus illanistujaisia järkkää. Koristusta pitää vielä miettiä.

Voi että olisi ihana pitkästä aikaa järjestää illanistujaiset. Tänä vuonna ei varmaan venetsialaisetkaan onnistu, kun miehen peliaikataulu on sen verran kireä, mikäli loppuotteluun päätyvät. Let's see.

Valkosuklaalime panna cotta

2 liivatetta

1,25 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

1,25 rkl sokeria

100g valkosuklaata

2 rkl limen mehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kaada maito ja kuohukerma kattilaan ja keitä kasaan. Lisää sokeri ja ota pois liedeltä. Lisää valkosuklaat ja sekoita hyvin, jotta valkosuklaat sulaa. Liuota liivatteet ja lisää lopuksi limen mehu. Kaada tarjoiluastoihin ja nosta jääkaappiin hyytymään noin neljäksi tunniksi.

Mansikkaraparperihillo

Loput ylivuotiset mansikat ja markkinoilta ostetut raparperi päätyivät hilloksi! Tosin raparperiä jäi vielä, mutta sille on jo käyttötarkoitusta luvassa.

Raparperimansikkahillo

5 dl paloiteltuja raparperejä

500g mansikoita

1 dl vettä

500g hillosokeria

1 tl vanilijasokeria

Kuumenna raparperit, mansikat ja vesi kattilassa höyryäväksi. Lisää sokeri ja kuumenna hitaasti ja lopuksi kiehauta kevyesti 10 minuuttia. Kuori vaahto pois ja mausta vanilijasokerilla. Kuumenna hillopurkit 200 asteessa noin 5 minuuttia. Purkita ja laita jääkaappiin, kun hillot ovat kunnolla jäähtyneet.

Markkinoilla ja raparperipiirakkaa

Viikolla käytiin juniorin ja kaverin kanssa markkinoilla. Kansaa riitti, mutta ihan hyvin pääsi rattailla kulkemaan ja samalla jopa katselemaan ympärilleen. Versus joulutori, kiertely menee siihen, että yritän olla törmäämättä kehenkään rattaillani. 

Nautimme vohvelikahvit. Minä otin juniorin kanssa puokkiin vohvelin kastanjalla. En tiedä oliko se jokin siirappi vai hilloke, mutta imelää oli. Kaveri luotti perinteiseen mansikkahilloon ja kermavaahtoon.

Torilta tarttui mukaan myös Ruoveden herkun sinapit: pontikkasinappi ja chili-hunajasinappi. Nämä sinapit on aika vakioherkkuja, mitä ostamme markkinoilta ja esim. Joulutorilta. Lisäksi ostin mansikoita ja raparperiä, joista taioin piirakan kotona. Raparperiä jäi vielä vähän, ajattelin keittää lopusta hilloa. 

Raparperi-mansikkapiirakka

Pohja:

200 g leivontamargariinia

1,5 dl sokeria

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

Täyte:

1 l raparperinpaloja

1 dl sokeria

0,5 dl vettä

1 rkl perunajauhoja

mansikoita

Valmista täyte ensin. Mittaa raparperit ja sokeri sekä vesi kattilaan. Kuumenna, että raparperit pehmenee. Lisää perunajauhot ja sekoita hyvin ja kiehauta. Valuta ylimääräinen neste pois ja nosta jäähtymään. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kanamunat yksitellen. Ydistä kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä voideltuun vuokaan tai uunipellille (itse käytin uunipeltiä, kun taikinaa oli niin paljon, että ei mahtunut piirakkavuokaan).  Kumoa raparperihilloke taikinan pällle ja levitä. Lisää mansikkasiivuja. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile vanilijakastikkeen tai jäätelön kera.

Mustikkarahkapiirakka

Poikani kummitäti kävi kylässä perheineen. Kummitätin poika on minun kummipoika. Herkkuja siis pyöräytin kahvipöytään mustikkapiirakan verran. Leipomisen aloittaminen kävi vain vähän hankalasti, kun vehnäjauhot olivat unohtuneet juhannuksena juhannusmökille. Jääkaappi käytiin tarkkaan läpi, mutta kuivakaapit unohtuivat täysin. No onneksi ei ollut sen erikoisemmasta kyse ja ylimääräisen kauppareissun jälkeen saatiin piirakka onnellisesti uuniin.

Viime viikolla olin Tupper-esittelijänä kaverin luona ja hän oli leiponut mustikkapiirakkaa. Se oli niin älyttömän hyvää, että halusin tarjota vieraillenikin sitä. Nyt sitten odottamaan, että viinimarjat kypsyvät, niin saa viinimarjarahkapiirakkaa. Se on kaikkein parasta!

Mustikkarahkapiirakka

Pohja:

100g margariinia

3/4 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

5 dl mustikoita

250g maitorahkaa

1 kananmuna

3/4 dl sokeria

2 tl vanilijasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kumoa taikina voideltuun astiaan ja taputtele tasaisesti. Sekoita maitorahka, kananmuna ja sokerit keskenään. Jos mustikat ovat pakastemustikoita, kannattaa sulamisen jälkeen kipata ne esim lävikköön, että ylimääräinen mehu lähtee pois. Kaada mustikat vuokaan ja levittele rahkaseos päälle. Paista 200 asteessa 30-35 minuuttia. 

Mansikkakiivipavlova

Käytiin tekemässä viikonloppuna pakollisia kämpän yleiskunnossapito-tarvikkeita, eli terassin lakkausvälineitä ja samalla ruokakaupassa. Marketin edustalle oli ilmestynyt mansikanmyyjä ja kun oltiin myöhään liikenteessä, oli mansikoiden litrahintaakin jo pudotettu parilla eurolla, jotta myyjä saisi pöydän tyhjäksi ennen kaupan kiinni menoa. Ostinpa sitten litran mansikoita ja kysyin mieheltä, tehdäänkö oikein perinteinen mansikkakakku. Mies pyysi, että tehtäisiin pavlovaa, jossa on lisäksi myös kiiviä. Ja minä toteutin rakkaani toiveen.

Viikonloppu oli oikein kiva, kun oli niin lämmintä, niin saatiin syötyä kaikki päivän ateriat ulkona terassikalusteiden ääressä. Nyt on helteet kadonneet ja tilalle on tullut kylmää vesisadetta, jospa aurinkopäiviä tulisi vielä muutama tälle kesää. 

Pavlovan ohjeeseen pääsee tästä

Praha

Teimme kesälomareissun Prahaa, Tshekkiin. Ihan jokaista lautas-annostani en ruvennut kuvailemaan. Taapero, kun oli matkassa, niin ei aina muistanutkaan. Jotain juttuja ja fiiliksiä olen tähän koonnut kuvakollaasien muodossa. Pahaa ruokaa en kertaakaan syönyt reissun aikana.

Ruokakaupoissa ja marketeissa leipää ei juurikaan myyty valmiiksi pussitettuina. Kaupoista löytyi paistopiste ja henkilökunta toi tuoreita vastapaistettuja leipiä, sämpylöitä ja kahvileipiä myyntikaukaloihin. Hieman kyllä hygieenisyys epäilytti minua, koska asiakkaille ei oltu varattu mitään pihtejä tai suojapusseja. Laarit olivat kyllä houkuttelevia ja oli ihana ostaa tuore pizzapala ja mennä syömään sitä vaikka puistoon auringonpaisteeseen.

Hirveän montaa pikku kahvilaa en löytänyt, mutta yhdellä kadulla niitä sitten oli useampi. Kärsin laktoosi-intorelanssista, mutta päätin että otan nyt kuitenkin oikean leivoksen. Otinkin marjatartaletin. Mitään vatsakipuja ei tullut, joten ehkä tämä kahvila käyttää laktoosittomia tuotteita leivonnassa. Laktoosittomia elintarvikkeita löytyi hyvin isommista marketeista. Macaronsia olisin halunnut maistaa, mutta en tiedä mikä unohdus tuli, kun en kertaakaan sellaista ostanut.

Olut ja viini olivat edullisia ja hyvän makuisia. Niitä nautiskelimme ruoan parissa. Nyt kollaasi on hampurilaispainotteinen, toki söimme muutakin. :D Kanafileet, joiden ympärille oli kääritty pekonia, olivat todella mainion makuisia!! Oikeassa yläkulmassa on pillimehu. Purkin kyljessä seikkailee Rosvo Rudolf, joka on tsekkiläinen satuhahmo. Rosvo Rudolf on ollut lapsuudessani kova juttu, kun iskä Anttilan ale-laarista ne 90-luvun alussa löysi lomareissulle mukaan. Nyt olen pyörittänyt samoja satuja omalle pojalle ja tykkään kuunnella niitä itsekin. Sadut muuten löytyvät myös Spotifyista. 

Tämä pulla-erikoisuus oli niin jännittävä, että sellainen oli pakko ostaa. Ja sillä hetkellä se tuli tarpeeseenkin, kun olimme monta kilometriä kävelleet. Pulla paistettiin ikään kuin vartaassa, joka pyöri grillin yläpuolella. Itselleni tuli mieleen tikkupulla. Pulla jäi pikkasen raa'aksi sisältä, mutta oli silti todella hyvän makuinen. Maku pikkuisen muistutti korvapuustia, joskaan siinä ei ollut lainkaan kanelia. Tästä rullasta sai hyvin osuutensa koko meidän pikku perheemme. Alakuvassa vielä cookie.